Jean Nine – Ghost Repository [hvlina-002]

Jean Nine on Ilkka Hännisen musiikkiprojekteista vanhin ja aktiivisin. Tyyli jatkuu Ghost Repository -albumilla edellisten julkaisujen viitoittamalla tiellä: horjuvaa elektroniikka, kevytmielistä glitchiä ja jonkilaista japanilaisen ja Yhdysvaltain länsirannikon abstraktin hiphopin karua väärinymmärtämistä.

Se on tavallaan suurimmaksi osaksi kokoelma ylijäämäbiisejä, jotka ovat jääneet aikaisemmilta julkaisuilta pois niiden rikottua kokonaisuuden integriteettiä tai olemalla rehellisesti aika paskoja. Kyseessä ei kuitenkaan ole kokoelma, sillä raidat on rutattu, miksattu, yhdistelty ja viritelty uuteen uskoon ja seassa on uusia vartavasten tehtyjä raitoja. Ainakin ne yrittävät muodostaa kokonaisuuden.

Laita tuosta noin soimaan ja jatka artistin narsistisen kommenttiraidan puolelle.

Introduction Mazda

Levyn introna toimii vanha Mazdan automainos. Raita enteilee samalla levyn tuotannollisesta estetiikasta: Kun kappaleet on ensin saatu miksattua kuntoon, masterointivaiheessa ne murskataan kasettisäröllä, kompressorien väärinkäytöllä ja tylysti miksaamalla koko levyn päälle jatkuva suhina.

Koska niin voi tehdä.

Pile of Dogs (Evil Doge Edit)

Tämä biisi on odottanut päätymistä julkaisuun Atlas Risingistä (2012) alkaen. Siinä on jonkun ruotsalaisen indie-elektropopin innoittama teema. Alkuperäisessä versiossa oli maailman kämäisimmät rummut. Ne oli oikeasti ihan hirveät.

Tässä ne on korvattu mäiskeellä.

Ne ovat itse asiassa peräisin jostain toisesta julkaisemattomasta biisiraakileesta, jolle ei koskaan muodostunut nimeä eikä sisältöä.

Ghost Repositories

Tehty läppärillä hotellihuoneessa työreissulla Helsingissä. Tässä on aika vahva witch house -meno. Parhaat genret ovat syntyneet vitseinä. Työläppärin käyttö musiikin tekemiseen aiheutti kiinnostavia rajoituksia, koska iso osa vakiosyntikoista, -romplereista ja -efekteistä loisti poissaolollaan. Oli pakko tyytyä siihen, mitä löytyi.

Lopputulos kuulostaa siksi kiinnostavasti hieman erilaiselta. Ja tulihan tähän aika massiivinen meno. Ei mitään muistikuvaa, mistä tuo autotunella raiskattu vokaalisample on alunperin.

Silent Spring

Levyn kevyempää puolta edustaa tämä. Yksinkertaiset rhodesloopit ovat jo vähän niinku tavaramerkki mun levyillä. Pyrkimys on ollut päästä niistä irti. Tässäkin on hyvin vahvaa viittausta jo aiemmin mainitun Atlas Risingin meininkeihin.

Kohdassa 0:40 alkava synasoolo on soitettu ensin sisään normaalisti kiipparia rämpyttäen, jonka jälkeen se on leikelty pieniksi palasiksi ja järjestelty kaoottisesti uuteen uskoon. Tuli paljon parempi, vaikka onhan se näinkin aika kökkö.

Funk Glue

Kappale on lyhyt, koska ideat loistivat poissaolollaan. Ei kannata väkisin venyttää. Mutta se vähä hyvä mitä on, ansaitsee tulla julki. Tässä on jo aika vahva venyttely-, voimistelu- ja kompasteluwave, joka toimikoon johdantona seuraavaan lauluun.

Tough Luck Mister Duck

”Mikä tän biisin tahtilaji on?”, on kysytty.

4/4 – tosin iskujen välissä on tilaa, missä ryömiä. Ehkä parasta tekemääni oiristelubiittiä. Sulje silmäsi ja kuvittele olevasi Dolan.

Black Current

Koska olen viihtynyt erityisen paljon kansanmuusikkojen parissa, on levyillekin viime aikoina hiipinyt kevyitä kamuvaikutteita. Tässä on tämän levyn ns. etninen kiintiöraita.

Tämmöistä hippiavaruuspsykedeliaa, bingobangorumpuja ja yleishuuruista menoa. Nuo kitara- ja huilusoundit kuulostavat ihan hyvältä tullakseen jostain romplerista.

Biisin nimi oli vuosikauden varattuna Matt Currentin bläkydemolle, mutta tuhlasin sen tähän, kun en koskaan jaksanut sitä tehdä.

Torn by the Raging Bulls (Version 3)

Nimi jo kertoo, että ei tämä biisi ihan ykkösellä valmiiksi tullut. Isoja rakenteellisia eroja ei ole, mutta kerroksia on ilmaantunut. Tällaista vähän abstraktimpaa ja kylmempää soundia. Kai tässä on haettu vähän sekaan sellaista 90-luvun lopun idm:än fiilistä, vaikka eihän tällä mitään sen kanssa ole juurikaan tekemistä.

Yritin yhdessä vaiheessa tehdä levyä sellaisella metodilla, että julkaisen kaikki keskeneräiset ideat blogiin ja ihmiset pystyvät siten seuraamaan levyn edistymistä. Jaksoin pitää blogia ehkä kolme päivää ja sitä seurasi todennäköisesti alle yksi ihmistä. Tämä on jäämistöä siitä katastrofista.

Skyline Painter (Tape Edit)

Levyn ehdottomasti leppoisin raita. Silkkaa jazzia. Se on huvittavaa, että kun iskee tällaista yksinkertaista saksofoniluritusta konebiitin kylkeen, niin heti tulee hirveän vahvat RinneRadio-assosiaatiot aivolohkoon. Kappaleen spoken word -sample on vähän vaivaannuttava.

Alkuperäinen, tylsempi versio, osallistui aikanaan yhteen kilpailuun ilman sen kummempaa menestystä.

Eternal Climaxes (nee Clean Slate Remix)

Pohjana tälle raidalle on Tokimonsta – Clean Slate (Jean Nine remix). Tästä versiosta on tosin heitetty menemään vokaalit ja korvattu ne uusilla synaraidoilla. Tuo remix oli alunperin muutenkin aikalailla täysin uusi ja oma biisi, johon oli lähinnä paiskattu lauluosuudet päälle.

Tämän raidan takia levyn julkistus viivästyi, koska jakelija ei suostunut millään pistämään levyä eteenpäin ennen kuin remixaajan (nimessä mainittu mystinen nee Clean Slate) tiedot on syötetty heidän järjestelmäänsä. Yritin toki selittää, että minä tässä hei nyt vaan remiksaan omaa raitaa, että ei kai tarvitse. Come on! Ei onnistunut. Piti alistua byrokratialle ja täyttää omat tiedot. Sitten meni läpi. Olihan se vähän hassua.

Eternal Climaxes on anagrammi sanoista Clean Slate Remix.

Kappaleessa on hieno loppunostatus. Siitä jää hyvä mieli.